Kaikkien näiden

vuosien jälkeen

sinä olet yhä minulle

Suuri Tuntematon,

Kiehtova Maailma,

Salainen Puutarha.


Kerta toisensa

jälkeen eksyn sinuun,

löydän uusia ihmeitä,

menen sekaisin,

vaellan ja palaan,

lennän ja putoan.


Hämmästyn näkemääni,

opin katsomaan toisin,

näkemään mahdollisuuksia,

ottamaan asioita kevyemmin,

ihmettelemään nousevaa

kuuta elokuun pimeässä.


Sinusta minä poimin mukaani

sanoja, ihoa, muistoja,

vahvuutta, joka kantaa läpi

harmaiden päivien,

antaa minulle arvon

ja merkityksen.


Pahoina päivinä

mietin niskasi kuoppaa,

sitä miltä tuntuu tulla käsiesi

suojaan, aistia tuttu

tuoksu ja rauhoittua,

olla ihan turvassa.


Olet minulle hitaasti

virtaava vesi, jonka sylissä

saan rauhassa olla

pieni ja heikko, kesken

ja rikki, paikka jossa saan koota

voimiani, itkeä tutut itkuni.


Olet minulle nautinnon lähde,

hiljaa nouseva aurinko,

taitava kosketus, piste,

jossa kaksi ihmistä

kohtaa toisensa paljaina,

eikä mitään muuta enää ole.


Kaikkien näiden

vuosien jälkeen

sinä olet yhä minulle

Suuri Tuntematon,

Kiehtova Maailma,

Salainen Puutarha.